perjantai 16. toukokuuta 2014

Loppusuoralla

Eli eilen oli viimeinen työpäivä ja sanottiin heipat vähän haikeissa tunnelmissa asukkaille kun myös henkilökunnalle. Meillä ei siis ollut tiedossa aiemmin, että torstai on meidän vika päivä, mutta täällä on tänään joku pyhäpäivä niin töissä ei oikein ollut ketään englanninkielen taitoista kenen kanssa oltaisiin voitu kulkea. Ei siinä, ihan kiva että sai pyhittää tämän koko päivän pakkaamiselle ja kotimatkaan valmistautumiseen.. vaikka eipä tosta pakkaamisesta koskaan helppoa saa vaikka kuinka ottaisia aikaa asialle.

Työssäoppimisista saatiin molemmat positiivista palautetta ja varmasti paljon positiivisia kokemuksia, vaikka välillä olo täällä tuntuikin aika uuvuttavalta. Rankkaa tästä teki ehdottamasti se, että kun joutui puhumaan englantia (ja ruotsia) ja muutenkin skarppaamaan paljon enemmän kuin harjoitteluissa Suomessa. Tämä on kuitenkin kokemus mitä kumpikaan ei haluaisia vaihtaa pois ja suositellaan kyllä kv-vaihtoa lämmöllä kaikille, erityisesti lähäri opiskelijoille, koska on mielenkiintoista huomata eroja hoitokulttuurissa ja tuoda omille tuleville työpaikoille uusia tuulia ulkomailta. Matkan aikana on saanut paljon varmuutta kielenpuhumiseen ja muutenkin rohkeutta tutustua ja kohdata uusia asioita avoimin mielen, ilman ennakkoluuloja.

Eilen illalla päätettiin lähteä viimeisen työpäivän kunniaksi ulos syömään ja loppujen lopuksi päädyttiin myös keskustan baareihin. Täällä on ihan kivoja paikkoja viettää iltaa, mutta oltiin molemmat niin väsyneitä että haluttiin lähte kotiin ajoissa. Kivaa meillä kuitenkin oli!




Nyt sitten vaan matkalaukkujen kimppuun! Tavoite ois saada laukut kiinni ja vielä niin että ne ei paina liikaa.. 

tiistai 13. toukokuuta 2014

Gudenå centret

Hyvä kirjoittaa tässä vaiheessa kun reissu on jo kohta ohi, mutta minulta (Elisalta) tämä kirjoittelu ei suju yhtä luontevasti kuin Niinalta :)

Elikkä minun työssäoppimispaikka on nimeltään Gudenå centret. Paikka on palvelutalo, jossa on yhteensä 60 asukasta. Talossa on 4 "osastoa" joista yksi on tarkoitettu nuorille, joilla on jonkinnäköisiä mielenterveys ongelmia kuten skitsofreniaa ja pahaa masennusta. Tämä osasto kuitenkin on yksittäinen eikä ole yhteyksissä muihin osastoihin millään tavalla.
Muut kolme osastoa ovat tarkoitettu pääosin vanhuksille muutamia poikkeuksia lukuunottamatta.
Tällä osastolla jolla itse työskentelen on 16 asukasta. Heistä vain kolme selviävät ilman päivittäistä avustusta. Suurella osalla on taustalla muistisairaus, jonka takia he tarvitsevat ympärivuorokautista apua. On myös niitä harvoja joilla on esimerkiksi toispuolihalvaus tai jokin muu sairaus joka vaatii jatkuvaa hoitoa ja apua.
Hyvä esimerkki tällaisesta tapauksesta on mies jolla on MS-taudin kaltainen sairus jota hoidetaan lääkekannabiksella. Tästä syystä hän tarvitsee ympärivuorokautista huolenpito. Myös hänen liikkuminen on heikkoa taudin etenemisen takia, jonka takia häntä tulee avustaa esimerkiksi pyörätuoliin siirtymisessä.

Jokaisella asukkaalla on oma asunto jossa on keittiön ja olohuoneen yhdistelmä, kylpyhuone ja makuuhuone. Yhdessä huoneessa asuu pariskunta, mutta asunto ei silti eroa muista asunnoista millään tavalla.

Ohjaajani kertoi ensimmäisenä päivänä kuinka tärkeää tällä tanskassa on ajatus siitä, että tämä on asukkaiden koti ja olemme täällä tavallaan heidän vierainaan. Tämä kertoo jo jotain siitä miten paljon täällä kunnioitetaan asukkaan itsemääräämisoikeutta. Tämä ilmenee myös siten, että talossa on ulko-ovet auki koko päivän, eikä kukaan estä jos asukas haluaa lähteä ulos, ellei kyseessä ole pahasti dementoitunut henkilö. Monet asukkaat käyvätkin yksin kaupungilla ostoksilla, koska suurinosa heistä kykenee siihen itsenäisesti.

Hoitotyö täällä Tanskassa ei eroa paljoakaan Suomen hoitotyöstä. Pieniä eroja toki on.
Olen huomannut, että vanhusten ihoa ei juurikaan hoideta edes suihkun jälkeen! Ellei hänellä satu olemaan jo ihorikkoja.
Huomioni kiinnittyi myös siihen, että asuntojen ovet ovat öisin lukossa ja ne avataan kun aamuvuorolaiset menevät osastolle raportin jälkeen, en ole törmännyt tähän Suomessa.
Suurin yllätys oli pari sänkyä, jotka kääntävät asukkaan ison lakanan avulla, hoitajien selät säästyvät koska ei tarvitse kun painaa nappia kaukosäätimestä. Tosin tämä ei ehkä ole kaikkein inhimillisin vaihtoehto asukkaan kannalta jos kyseessä on dementikko, joka ei ymmärrä mistä on kyse ja taistelee vastaan minkä ehtii.
Jokaisessa huoneessa on myös katosta roikkuva nosturi.

Talossa on myös kuntosali joka on erikoistunut toispuolihalvauksiin, joten ympäri kaupunkia sijaitsevista palvelutaloista toispuolihalvaantuneet tulevat tänne kuntoutumaan parikertaa viikossa.

Pihaa koristaa suuri puutarha jossa asukkaat voivat kävellä ja rentoutua.
Pihalla asuu myös aitauksessa iso lihava pupu jota asukkaat saavat hoitaa ja ruokkia. Harmikseni pupu on sen verran aktiivinen koostaan huolimatta, että en saanut hyvää kuvaa siitä :D

Olen päässyt kolmena päivänä assistentin kanssa. Kerromme erillisessä kirjoituksessa mistä on kyse. Viimeisenä päivänäni pääsen myös fysioterapeutin mukaan muutamaksi tunniksi.

Eli suurimmaksi osaksi olen tehnyt perushoitotyötä, siivonnut, toteuttanut lääkehoitoa sekä hoitanut paria pientä haavaa ja jakanut lääkkeitä päivinä jolloin olen ollut assistentin kanssa. Saa nähdä mitä fysioterapeutti keksii :)

Tässä vielä muutamat kuvat työpaikasta:







                                         
         
Ps. sain kokeilla hierovaa tuoli tauolla :D





lauantai 10. toukokuuta 2014

Århus

Päätettiin lähteä käymään Århussissa "Jyllannin pääkaupungissa" tänään, ja suunnistettiinkin aamupäivällä heti juna-asemalle ja hypättiin junaan! Omistettiin koko päivä shoppailulle, joten tällä kertaa kulttuuri ja muut nähtävyydet jäi välistä, mutta onhan meillä tässä vielä päiviä jos innostutaan lähtemään uudelleen Århussiin.
 
 

 
 
 
 
 
Kun päästiin Århussiin lähdettiin heti kävelemään suurta ostoskatua pitkin, jonka varrella oli jos jonkinlaisia kauppoja ja putikkeja. Mukaankin tarttui vaikka mitä, ja löydettiin sitten vielä päivän päätteeksi joku ruokapaikkakin mikä oli auki (täällä siin aukeaa ravintolat vasta n. 17:00 aikoihin..).
 
 
 
 
Syömisen jälkeen lähdettiin suuntaamaan takaisin juna-asemalle ja hypättiin junaan mikä vei meidät takaisin Randerssiin. Oli kiva päivä, mutta kyllä nyt väsyttää! Saattaa silti olla että lähdetään vielä Randerssin yöelämään, mutta saa nähdä miten käy.
 
Kun päästiin Randerssiin niin täällä satoi kaatamalla.. siis ihan kuin saavista olisi vettä kaadettu niskaan! Oltiin jumissa Randerssin juna-asemalla ennenkuin päästiin jatkamaan matkaa ruokakauppaan. Nyt kuitenkin jo kotona ihastelemassa päivän ostosaaliita (;
 
Niinan ostoksia
 
Ja loppuun vielä hieman sateisia tunnelmia Randerssin juna-asemalta...
 

keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Dronningborg center

Nyt kertoisin hieman enemmän tästä Dronningborg centeristä, minun (Niinan) työssäoppimispaikasta.

Eli Dronningborg centerissä on yhteensä n. 40 asuntoa. Asunnot on jaoiteltu ns. enemmän ja vähemmän apua tarvitsevien mukaan, ja talon sydämmessä sijaitsee eniten apua tarvitsevat ja talon laitamilla vähiten apua tarvitsevat. Asuntojen lisäksi talossa on iso kahvila/ruokala, olohuone ja yhteisiä tiloja, jossai järjestetään mm. leivontakerhoa ja yhteisiä laulu ja muisteluhetkiä asukkaille.
 
 Kaikki toiminta ja palvelut ovat vapaaehtoisia asukkaille, ja tässä palvelutalossa, kuten myös muissa Randerssin palvelutaloissa korostuu todella vahvasti potilaan itsemääräämisoikeus. Tanskassa syy palvelutaloon muuttamiseen on kuitenkin aina sairaus tai jotenkin muu syy miksi ei pärjää enää kotona, eikä palvelutaloon muuteta vaan sen takia kun on vanha ja silloin tulee muuttaa esteettömään ympäristöön missä apu on lähellä, vaikka sinänsä pärjäisi vielä ihan hyvin kotona. Tästä syystä täällä palvelutalossa ei ole ketään kuka ei tarvitsisi apua missään.

 
 
 
 
 
 
Työpaikassa työskentelee lähihoitajien ja sairaanhoitajien tasoisia hoitajia, mutta heille on täällä ihan omat nimikkeensä, joita voitaisiin avata enemmän vaikka ihan omassa kirjoituksessa. Palvelutalon arki ei sinänsä eroa suomalaisista palvelutaloista mitenkään, paitsi siten että kiireestä ei ole kyllä tietoakaan.. Aamuvuorossa työskentelee parhaillaan 11 - hoitajaa ja jokaisille on asukkaita enintään neljä! Eli siis täällä todellakin panostetaan siihen, että kiire ei ole ja asukas saa juuri sen mitä haluaa!
 
Palvelutalossa on monenlaisia asukkaita, mutta suurimmassa roolissa näyttelee taas kerran muistisairaat, mikä on sinänsä tuttua ja turvallista entuudestaan. Lisäksi muita yleisimpiä sairauksia on mm. parkkinson, skitsofrenia, copd ja erilaiset sydänsairaudet.
 
Jokainen hoitaja hoitaa ja tekee työnsä tietysti erilailla, mutta yleisesti verrattuna Suomen hoitotyöhön ei täällä ole suuria eroavaisuuksia. Jotkut asiat ovat kehittyneempiä kuin Suomessa, mutta jotkut asiat ovat taas jääneet hieman kehityksessä jälkeen, mutta niilläkin pärjätään. Apuvälineet ovat täällä mielestäni todella hyviä ja jokaiselle asukkaalle on mielestäni osattu valita hyviä, hänen tarpeisiinsa sopivia apuvälineitä. Seuraavassa kuvassa nosturi, joka on aivan jokaisen asunnon makuuhuoneessa! Se liikkuu minne kohtaan tahansa makuuhuonetta, ja sillä voi nostaa lattialta asti esim. kaatuneen mummukan. Lisäksi on toki ihan normaaleitakin nostureita.
 
 
Lääkehoito täällä on hyvin samanlaista kuin Suomessa, ja siksi olenkin saanut jakaa paljon lääkkeitä täällä. Jokaisella asukkaalla on samantyylinen kansio käytössä kuin Suomessa kotihoidossa, josta löytyy kaikki tarpeellinen lääkehoitoon ja hoitotoimenpiteisiin liittyen. Lääkkeet jaetaan aina dosettiin kahdeksi viikoksi kerrallaan, ja tilattavat lääkkeet ilmoitetaan apteekkiin jotta niitä saadaan taas ensikerraksi. Toinen vaihtoehto on, että apteekista tulee annosjakelupussit, mutta niitä on täällä todella harvalla. Hoitajat olivat hieman yllättyneitä kun sanoin, että kyllä suomessakin on annosjakelua, en tiedä luulivatko sen olevan vain joku Tanskan hienous. Lääkelistakin näyttää hyvin samalta kuin suomessa totuttu, joten lääkehoidossa ei suuria eroavaisuuksia tässä palvelutalossa ole.
 
 
 
Olen päässyt tekemään topin aikana monenlaista, mutta sinänsä mitään uutta ei ole tullut vastaan! Tai voiko niin edes sanoa kun on vieraassa hoitokulttuurissa!
 
Perushoidon lisäksi olen mm. katetroinut, antanut ruokaa ja lääkkeitä peg- letkusta, hoitanut säärihaavaa, jakanut lääkkeitä ja toteuttanut muutakin lääkehoitoa ja tällä hetkellä hoidan saattohoidossa olevaa potilasta.
 
Saattohoitopotilaan hoito on minulle jo tuttua, mutta en sano että se olisi silti helppoa. En koe sitä ahdistavana tai muuta, mutta tulee aina tietynlainen haikeus ja samalla suuri helpotus kun tajuaa että toinen pääsee kohta kivuistaan. Saattohoidossa olevalla rouvalla on vettä keuhkoissa ja siksi hänen hengityksensä kuulostaa aika rajulta. Mietin myös eilen itsekseni kun tuntui niin pahalta katsoa niin selkeästi kärsivää ihmistä, että miksi rouvaa ei lääkitty mitenkään muuten kuin panadolilla ja hänen peruslääkkeillään? Tänään asiaan tuli kuitenkin muutos, kun lääkäri tuli katsomaan rouvaa ja määräsi tälle i.m:sti vahvaa kipulääkettä x3/pv. Saattohoidossa ainut tavoite (ainekin suomessa) on kivuttomuus, ja taata hyvä loppu elämä niin kauan kuin sitä on vielä jäljellä. Tällä asukkaalla on kuitenkin vielä peg- letku, josta annetaan ruokaa, mutta sekin vain rouvan omalla ehdolla. Hän ei enää pysty kertomaan kunnolla vointinsa takia mikä on hätänä, mutta jos kesken ruuan annon hän alkaa huitoa ja yrittää puhua jotain, merkitsee se kuulemma sitä että hän ei halua enempää. Huomenna on taas päivä uusi, ja aamulla näemme herääkö tämä rouva vielä uuteen päivään.
 
Toivottavasti tästä nyt irtosi jotain! Kirjoittelen vielä eteen tulevia osioita viikkojen varrelta, ja varmasti eteen tulee asioita mitkä puhuttuu niin hyvässä kuin pahassa mielessä.
 
 
 

Vieraita Suomesta

Eilen töitten jälkeen tavattiin Salpauksen opettajat Arja ja Kati, jotka olivat saapuneet Randerssiin tutustumaan meidän ja muiden tuleviin toppipaikkoihin. Tänään heidän matkansa jatkui Köpenhaminaan samoissa merkeissä. Ei siis ole normaalia että opettajat tulee Suomesta käymään kv- vaihdoissa, mutta Tanska on uusi kv- maa, joten siksi opettajat tulivat tutustumaan maahan ja paikkoihin täällä!
 
Tavattiin eilen täällä meidän kodilla, ja juteltiin niitä näitä täällä olosta ja työssäoppimispaikoista. Päätettiin kuitenkin siirtyä keskustaan kahvilaan juttelemaan, jossa meidän oli aluksi tarkoitus tavata myös tanskan yhteyshenkilö Pia, mutta hänelle olikin tullut jokin toinen tapaaminen.

 
Keskusteltiin lähinnä työssäopimisista ja niistä heräsikin hyviä keskusteluja ja vertailukohtia Suomeen. Täällä on todella tärkeässä osassa asukkaan itsemääräämisoikeus ja siten topeissa on tullut vastaan monenlaista mitä suomessa ei tulisi varmaan koskaan näkemään. Lisäksi keskustelua herätti mm. saattohoitopotilaan hoito, jossa ei käytetty muuta kivunlievitystä kuin panadolia.
 
Juteltiin myös siitä mitä mieltä ollaan oltu tästä matkasta ja järjestelyistä, jotta seuraavan kerran opiskelijoille voidaan taas parannella jotain asioita. Ollaan siis ensimmäisiä jotka täällä on Salpauksesta! Ollaan kuitenkin koettu, että matka on ollut kaikestahuolimatta onnistunut ja varmasti kiva muistella tätä myöhemmin!
 
Tänään Arja, Kati ja Pia kävivät vielä siis tutustumassa toppipaikkoihimme ja samalla keskusteltiin toppiohjaajien kanssa miten meillä on mennyt ja mitä olemme tehneet jne. Tämän viikon jälkeen onkin enää yksi viikko ja sitten palataan takaisin kotiin!

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Paluu arkeen

Pienoisen kirjottelu tauon jälkeen onkin taas paljon kerrottavaa!

Eli aloitettiin työssäoppimiset tiistaina Elisa meidän majapaikkaa vastapäätä sijaitsevassa vanhusten palvelutalossa ja Niina hieman kauempana Dronningborgissa palvelutalossa, jonne pitää kulkea bussilla. Molemmat palvelutalot ovat Randersin kaupungin omistamia ja siksi niissä toimintaperiaatteet ja työskentely on hyvin samanlaista.

 
 
Palvelutalot ovat ikääntyneille suunnattuja, mutta ikähaitari on silti kovin suuri 60 - vuotiaasta aina 102 - vuotiaisiin ja kaikkea siltä väliltä! Palvelutaloissa ohjaajamme kertoivat heti ensimmäisenä päivänä lähes samoin sanoin, että Randerssin palvelutaloissa tärkein arvo on se, että palvelutalo on ikääntyneiden oma koti ja me olemme vain vieraina ja auttamassa heitä, eikä niin että ikääntyneet ovat vuokralla kaupungin palvelutalossa joka sitoo heitä tiettyihin kaavoihin tai tapoihin. Olemme huomanneet, että tämä arvo todella toteutuu palvelutaloissa mm. sitten että asukkaat saavat syödä aamupalaksi juuri sitä mitä he haluavat, vaikka se pitäisi hakea Amerikasta asti ja heidään luonaan vietetään juuri niin kauan aikaa kun on tarvis. Jokaisella hoitajalla onkin aamuvuoroissa vain noin 3-6 asukasta auteltavinaan. Tämä asukkaan oma päätösvalta toteutuu kaikilla saroilla ja he saavatjopa polttaa omissa asunnoissaan... tämä ei hoitajien kannalta ole kyllä hauskaa.

Elisan toppipaikassa ei ole hoidollisesti haastavia potilaita,vain yksi vuodepotilas. Sairauksia ihmisillä on tietysti monenlaisia, mutta taustalla kaikilla on muistisairaus. Niinan toppipaikassa on myös paljon muistisairaita, ja vuodepotilaitakin on enemmän kuin Elisan toppipaikassa. Näitäkin vuodepotilaita kuitenkin nostetaan tuoleihin istumaan oman voinnin mukaan. Tästä tulikin mieleeni, että palvelutaloissa jokaisen asukkaan huoneessa on katossa liikkuvat nosturit, eli asukas voidaan nostaa esim lattialta kaatuneena, vaikka hän olisi missä kohtaa tahansa makuuhuoneessa! Lisäksi palvelutaloissa on todella hienoja sänkyjä, jotka kääntävät isonlakanan avulla itse potilaan kyljelleen tm. Lisäksi monenlaisia muita nostureita, nousutukia jne.
 
Alku"shokin" jälkeen molemmat on alkanut viihtyä toppipaikoissa ja varmasti tulee ihan kivat viikot töissä! Oltiin jo valmiit lähtemään kotiin pariin otteeseen, muttta onneksi nyt on toisenlainen mieli!
 
Vapaa-ajalla töitten jälkeen ollaan oltu vaan kotona, koska ollaan oltu niin väsyneitä.. Siksi tämä bloginkin kirjoittelu jäänyt vähän vähemmälle. Käytiin kuitenkin yhtenä päivänä shoppailemassa ja mukaan tarttui kummallekkin kesäksi mekot, paidat ja kolme hajuvettä kummallekkin.. Pakko oli kaikki ostaa kun oli niin hyvän tuoksuisia ja edullisia!
 
 
Kirjoitellaan lisää toppipaikoista kuvien kera kuhan päästään vähän enemmän sisälle työyhteisöön!
Suunnataan varmaan pian ulos koska ilma täällä näyttää tältä! Jee, sateet on vihdoin ohi!
 

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tropical zoo

Käytiin tänään melkein Randerssin keskustassa sijaitsevassa trooppisessa eläintarhassa. Siellä kohtasimme monenlaisia monstereita ja luulen että tässäkin asiassa kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten..
 
 









 
 
Tuolla oli tositositositosi kuuma, joten ei ehkä viihdytty ja jaksettu katsella kaikkia juttuja niin tarkasti. Ehkä mennään uudelleen vähän kevyemmässä vaatetuksessa!